Tien varsilta
penkereiltä
katse etsii
keltaista
nappia.
Ei vielä, ei vielä,
ei vielä.
Aurinko virnuilee
kuin Hangonkeksi.
”Siin olet meri siinä”
niin olen minäkin.
Rannalla jänis ja koira,
ulkoiluttaminen kielletty.
Meren pohjalla
vaeltavat mykät kotilot.
Kaareva avaruus
on huokoista ainetta,
johon jokainen
jättää jälkensä.
Onnenpensas kukkii jo,
pian mustat orvokit.
Koivussa tuulenpesä,
kohta on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti