© Kuvat ja runot Kaija Irmeli Olin-Arvola

Sielunveljelleni, vapaudelle ja kaikille jotka rakastavat

Raaseporissa 21.5.2013

Enkelit,
taivaan iloinen
herrasväki,
siivet levällään
lentämässä ikuisesti
pois
minun luotani;
fan i blodet.

Äiti tahtoo

lapseltaan hymyn.

Äiti alussa.

Äiti lopussa:

loputon huuto,

ikuinen putoaminen.

Pyyteetöntä

rakkautta

ei ole.

Tahtoisin olla

taikuri

piparkakkutalossa

yksinäisistä

yksinäisin.

Pelkään unta

enemmän kuin

unettomuutta.

Olen kirkuva huuto,

taskupeiliin

suljettu

vanha nainen.

Viisi äänekästä kelloa

huoneessani

mittaa olematonta aikaa.

Kalastaja palaa mereltä.

Lokit kirkuvat juhlaa.

Avaruus äänten ja kuvien

kaikuja täynnä.

Hilpeä on taivas,

ilma voin värinen.

Jos putoaa tyhjässä,

ei voi tietää liikkeen suuntaa

vai onko liikettä lainkaan.

Katson tähdestä tähteen

ohi Venuksen

kuusta itään

auringosta länteen,

ajatus nopeampi kuin valo.

Kulkee tuhkakuningas

matkalla maahan ja multaan;

vesi jää ja jälki taivasalle.

Vain köyhän leivälle

on levitetty

paksulti

voi-moraalia.

Unescon maailman runouden päivänä 21.3.2012 

Rilax - Riilahti

Kyiset
kiviset pellot
Sulavat talvitiet.
Hohtavalla hangella
variksen mustat sulat.
Kaislikot
kultaiset
keltaiset
niin itsensä näköiset.

Sulavana
katsoo metsäkansa
kivikansa
kantokansa
unikansa.
Puut palavat.
Mitäpä metsä itse
puillaan tekisi.

Sihisten sulavat lumet.
Sulaako sydämeni?

Kohta pääsisi
pälvipanolle,
sanoivat pojat
ennen.

Rakkaus

Kaksi suljettua lipasta

toinen sisältää toisen avaimen.

Vieraus lähin omainen

maja kattoa vailla.

Nurja ja oikea syntyvät

samaan aikaan

samasta langasta.

Kun kaikki käy

oman tahdon mukaan,

pitää rakastaa enemmän.

Ihminen omistaa pelkästään

menetettävää.

Vain se joka rakastaa

voi antaa anteeksi.

Rakkaus on hyveen

iloinen luoja.

Se näyttää

kuinka vahvoja

voimme kärsimyksessä

olla.

Pidä kiirettä!

Kellot soivat sinulle:

kirkonkellot kutsuvat haudoille

vellikellot syömään.

5.4.2012