tiistai 21. toukokuuta 2013


Ikkunalla isojärvisimupukan kuori.
Tuntemattoman pienen pojan
vuosia sitten rantakoivun kahisevassa varjossa
ujosti antama.
Helmiäisessä näen yhä
ystävälliset kesakkoiset kasvot.
Oman kuvani ryöstän peilistä.

Ennen kuin silmä kehittyi
maailmassa täytyi olla jotain katsottavaa.

Kohta talvi on juossut itsensä loppuun.
Ojat pulppuavat tiskivettä ja kyyneliä.
Kohta käki kukkuu
jonkun toisen elinvuosia.

Täydellisyys näyttäytyy vain häviössä.
Taivaalla cirrusköynnös.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti