Ikkunalla
isojärvisimupukan kuori.
Tuntemattoman
pienen pojan
vuosia
sitten rantakoivun kahisevassa varjossa
ujosti
antama.
Helmiäisessä
näen yhä
ystävälliset
kesakkoiset kasvot.
Oman
kuvani ryöstän peilistä.
Ennen
kuin silmä kehittyi
maailmassa
täytyi olla jotain katsottavaa.
Kohta
talvi on juossut itsensä loppuun.
Ojat
pulppuavat tiskivettä ja kyyneliä.
Kohta
käki kukkuu
jonkun
toisen elinvuosia.
Täydellisyys
näyttäytyy vain häviössä.
Taivaalla
cirrusköynnös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti