tiistai 21. toukokuuta 2013



© Kuvat ja runot Kaija Irmeli Olin-Arvola

Sielunveljelleni, vapaudelle ja kaikille jotka rakastavat

Raaseporissa 21.5.2013

Enkelit,
taivaan iloinen
herrasväki,
siivet levällään
lentämässä ikuisesti
pois
minun luotani;
fan i blodet.

Äiti tahtoo
lapseltaan hymyn.
Äiti alussa.
Äiti lopussa:
loputon huuto,
ikuinen putoaminen.

Pyyteetöntä
rakkautta
ei ole.

Tahtoisin olla
taikuri
piparkakkutalossa
yksinäisistä
yksinäisin.
Pelkään unta
enemmän kuin
unettomuutta.

Olen kirkuva huuto,
taskupeiliin
suljettu
vanha nainen.

Viisi äänekästä kelloa
huoneessani
mittaa olematonta aikaa.

Kalastaja palaa mereltä.
Lokit kirkuvat juhlaa.
Avaruus äänten ja kuvien
kaikuja täynnä.

Hilpeä on taivas,
ilma voin värinen.

Jos putoaa tyhjässä,
ei voi tietää liikkeen suuntaa
vai onko liikettä lainkaan.

Katson tähdestä tähteen
ohi Venuksen
kuusta itään
auringosta länteen,
ajatus nopeampi kuin valo.

Kulkee tuhkakuningas
matkalla maahan ja multaan;
vesi jää ja jälki taivasalle.

Vain köyhän leivälle
on levitetty
paksulti
voi-moraalia.


Unescon maailman runouden päivänä 21.3.2012 

Rilax - Riilahti


Kyiset
kiviset pellot
Sulavat talvitiet.
Hohtavalla hangella
variksen mustat sulat.
Kaislikot
kultaiset
keltaiset
niin itsensä näköiset.

Sulavana
katsoo metsäkansa
kivikansa
kantokansa
unikansa.
Puut palavat.
Mitäpä metsä itse
puillaan tekisi.

Sihisten sulavat lumet.
Sulaako sydämeni?

Kohta pääsisi
pälvipanolle,
sanoivat pojat
ennen.


Rakkaus















Kaksi suljettua lipasta
toinen sisältää toisen avaimen.
Vieraus lähin omainen
maja kattoa vailla.

Nurja ja oikea syntyvät
samaan aikaan
samasta langasta.
Kun kaikki käy
oman tahdon mukaan,
pitää rakastaa enemmän.

Ihminen omistaa pelkästään
menetettävää.
Vain se joka rakastaa
voi antaa anteeksi.

Rakkaus on hyveen
iloinen luoja.
Se näyttää
kuinka vahvoja
voimme kärsimyksessä
olla.

Pidä kiirettä!
Kellot soivat sinulle:
kirkonkellot kutsuvat haudoille
vellikellot syömään.

5.4.2012